Conduksen kopoblogi

Koulutuspolitiikan ei tulisi olla mörkö mitä pelätään ja siitä kiinnostuneita saatetaan pitää hieman omituisina.
Jokainen opiskelija voi ja tekeekin koulutuspolitiikkaa opiskelemalla. Liikkeelle lähdetään ”pienistä” asioista, kuten minne hakeudutaan ja mitä opiskelemaan.
Se on jo tietynlainen koulutuspoliittinen päätös. Koulutuksissa painotetaan eriasioita eripaikkakunnilla jne.

Yksi koulutuspolitiikan suurimmista ongelmista on tiedottaminen. Monista asioista esim. laitoksilla ja tiedekunnissa tapahtuvat ilman, että opiskelijat tai ainejärjestöt saavat tietävät päätöksistä mitään. Tämä johtuu siitä, että aineistot ym. ovat monesti salassa pidettäviä, mikä on ongelma mihin on vaikea saada ratkaisua.
Ymmärrän sen että joskus siellä käsitellään mm. henkilökuntaan ym. liittyviä asioita, mutta missä on demokratian ja hyvän hallintotavan mukainen läpinäkyvyys?

Toinen ongelma on se, että hallinnon opiskelija edustajat eli tuttavallisemmin Hallopedit eivät aina kerro niitä tietoja, joita salassapitovelvollisuus ei koske eteenpäin.
Tai sitten ihmiset, jotka ovat saaneet vastuun osallistua kokouksiin, eivät käy siellä koskaan.
Tällöin syömme itseltämme uskottavuutta siinä, että tarvitsemme lisää opiskelija edustajia päättäviin elimiin ja ylipäätänsä edustamaan opiskelijoita.

Kolmas lienee se, että kaikkialla opiskelijat eivät edelleenkään pääse vaikuttamaan opiskeluun liittyvissä asioissa. Mikä on erittäin huolestuttavaa.

Yksi syy ongelmiin on varmasti se, että hallopedit ovat ylityöllistettyjä. Itsellänikin on tällä hetkellä kaksi edustusta laitoksella opetussuunnitelmatyöryhmä ja johtoryhmä lisäksi liuta muita järjestöjä. Ainejärjestöjen hallitukset ovat monesti erittäin hyvin työllistettyjä ja aikaa ei välttämättä riitä kopo asioille mikä on sääli, koska kaikkia opiskelijoita koskevat päätökset tehdään erilaisissa valmistelevissa ja toimeenpanevissa työryhmissä.

Koulutuspoliittiset ratkaisut ovat monesti aika isoja ja kestää pitkän aikaa ennen kuin tavoitteet saadaan vietyä läpi varsinkin jos opiskelijat eivät siitä pidä meteliä ja professorit ja muu henkilökunta ei halua kehittää koulutusta eteenpäin, koska opettajillakin on akateeminen vapaus opetuksen suhteen. Conduksella on kyllä mahdollisuus tuoda tavoitteita ja muita asioita sidosryhmien ja yhteistyötahojen tietoon, mutta asiat etenee paremmin kun se lähtee liikkeelle järjestöjen ja hallopedien kautta.
He voivat olla päivittäisessä keskusteluyhteydessä henkilöiden kanssa jotka asioista päättävät ja niihin vaikuttavat.

Opiskelijoita on välillä hankala saada mukaan toimintaan ja jos niitä saadaan kuinka pitää yhteyttä heihin sekä sitouttaa heidät siihen toimintaan.
Monesti opiskelijat ajattelevat että ainejärjestö kyllä hoitaa nuo asiat, mutta mielestäni nuo ei järjestöläiset saattaisivat olla hyvä ratkaisu.
Omasta kokemuksesta järjestöissä voin sanoa että välillä joukossa ajatusten monimuotoisuus ja moninaisuus saattavat kaventua ja ”ulkopuoliset” toisivat uutta tuulta ajatuksiin.

Valitettavasti meillä Helsingissä tuntuu olevan opiskelijoilla sellainen mielikuva ainejärjestöstä, että se on läpitunkematon kuppikunta, joka nyt tekee jotain ja ehkä välillä järjestää jotain, mutta kai ne bileetkin on vaan hallituslaisille – sanoin sen nyt ääneen.
Toiseksi että “haluan vain opiskella”, mikä on erittäin ymmärrettävää aina siihen asti kun opetusta myös kyseenalaistetaan.

Jos mennään vaan lampaina laput silmillä putkeen ja tullaan kerittynä ulos – mitä lopulta jää käteen? Kyseenalaistamalla ja palautteella kehitetään opetusta.
Monesti opettajat vain keskittyvät siihen mitä he ovat omissa tutkimuksissa ja väitöskirjoissaan tutkineet ja muu tieto ammennetaan kirjoista joissa ehkä on heidän tutkimuksiaan ja opetus metodeita kyseenalaistavia asioita. Yritän tässä sanoa että kuka tahansa missä tahansa ja melkein milloin tahansa voi kyseenalaistaa asioita ja siihen pitää pyrkiä. Olemme yliopistossa minkä tarkoituksena on tutkia ja opettaa, mutta jos opettajat ovat jämähtäneet vielä sinne 90-luvulle tai vielä kauemmaksi he tarvitsevat vasta väittäjää. Pureskelematta ei kannata aina niellä, joskus se on tietenkin tarpeen kun tentit puskee päälle ja pitää monta asiaa niellä samaan aikaan, mutta muista kyseenalaistaa.

Ehkä lopetan tältä kertaa ja jatkan sitten kun saan teiltä kommenttia ja asioita joihin Condus voi vaikuttaa.

Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti! Tiedän, että monet sanat voivat kirvoittaa erilaisia mielipiteitä ja mielellään kuulen ne sinulta!
Tarkoitukseni ei ole loukata tai syyttää ketään, ennemminkin herätellä, kyseenalaistaa ja luoda keskustelua.

Markus Ropponen

This entry was posted on Wednesday, November 12th, 2008 at 1:29 pm and is filed under Uncategorized. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed.